Hopian karnevalistinen näyttely tarjoaa, mitä lupaakin eli “Maailmanlopun kynnyksellä sätkivien ihmisten naurua”. Näyttelyssä on puuveistoksia ja -reliefejä, jotka enteilevät yhtä aikaa kaiken loppua ja uuden alkua. Tästähän karnevalismissa on kyse: naurusta, joka samanaikaisesti tuhoaa ja luo uutta. Teosten groteskit hahmot ovat karmeita ja pelottavia, mutta samalla sympaattisia ja hauskoja.
Veistosten orgaaniset muodot ja taitavasti rakennettu moniulotteisuus tarjoavat katsojalle paljon katsottavaa, yllätyksiä ja riemastuttavia yksityiskohtia. Teokset yhdistelevät erilaisia, toisilleen vastakkaisia elementtejä. Kontrasteja luo esimerkiksi materiaalien käyttö: orgaaniseen puuhun on valutettu keinotekoista akryylimassaa, joka luo ällöttävällä tavalla kiehtovan efektin. Katsojan olo on kuin lapsella, joka haluaa työntää sormensa limaan.
Teosten ambivalenssi syntyy myös niiden suhteessa aikaan. Veistoksissa ja reliefeissä on jotain hyvin primitiivistä – alkuperäiskansojen taidetta muistuttavia muotoja ja luonnollisia värejä. Silti niissä on viittauksia populaarikulttuuriin ja tulevaisuusvisioihin. Talven haamu ja mielialat -teoksen lasisilmäinen hahmo muistuttaa scifielokuvien humanoidia; Sokea Lucifer -reliefin paholainen on vähän sarjakuvamainen, onneton ressukka. Omakuva nro. 3 viittaa Edvard Munchin Huutoon. Huudon värimaailmaa ja tunnelmaa lähestyvät jotkin muutkin teokset, vaikkakin niiden välittämä eksistentialismi on itseironisempaa. Esimerkiksi apokalyptisellä nimellä varustettu 2045 erämaa ottaa vallan on aiheestaan huolimatta varsin helposti lähestyttävä teos.
Kaamosnaurua-näyttelyn teokset ovat samanaikaisesti humoristisia ja vakavia. Ne ilahduttavat ja hauskuttavat, mutta tarjoavat myös viisaita näkökulmia nykykulttuuriin. Hopian taiteessa katsotaan taaksepäin: aikaan ennen tieteellistä maailmankuvaa, jonnekin primitiiviseen. Paradoksaalisesti teokset saavat kuitenkin katsomaan eteenpäin – kulutuskulttuurin pökerryttämän, luontoa raiskaavan ja sivistymättömän kulttuurin tuolle puolen, jossa meitä halutessamme voisi odottaa toisenlainen elämäntapa.
Kaamosnaurua Viiskulman Galleria Huudossa 9.12.-27.12.2009. Älä unohda Hopian näyttelyä Malmitalon galleriassa, käy siellä 12.12. mennessä!
-
Hopia’s carnivalistic exhibition gives what it promises: “Laughter by humans floundering at the threshold of the apocalypse.” The exhibition consists of wooden sculptures and reliefs that foreshadow both the end and new beginning. This is what carnivalism is about: laughter, that simultaneously destroys and creates. The creepy and grotesque figures in the pieces of art are frightening but also sympathetic and funny.
Organic shapes and skillfully structured multidimensionality of the artwork offer the viewer a lot to look at. There are many surprises and delightful details. The pieces combine different conflicting elements. For example, there is a contrast in the use of materials: artificial acrylic pulp has been trickled over organic wood. The effect is very captivating – in a disgusting way. One feel’s like a child who wants to stick a finger to slime.
The ambivalence of the pieces originates also in their relationship to time. There is something very primitive about the sculptures and reliefs. Their shapes remind of the art of aboriginal people, and their colour palette is natural. Still there are allusions to popular culture and visions of future. The glass-eyed figure in the piece Winter’s Ghost and Moods resembles humanoids in science fiction movies; the devil in Blind Lucifer is a cartoon-like, unfortunate wretch. Self-potrait no. 3 alludes to The Scream by Edvard Munch. There are also some reliefs that come close to colours and atmosphere of The Scream although their existentialism is more self-ironic. 2045 the Desert Takes Over for example, is quite easy to approach and comprehend albeit its apocalyptic name and subject.
The artwork in Laughter in the Darkness is at the same time humorous and serious. It pleases and amuses but also offers wise perspectives into contemporary culture. Hopia’s art looks backwards – to the time before scientific worldview, to somewhere primitive. Paradoxically it makes us look forth – beyond this dazed, barbaric, nature raping culture of consumption – where another kind of lifestyle could await us if we wanted to.
(Translations of quotation and names by sh.)
Laughter in the Darkness at Huuto Gallery at Viiskulma from December 9th to 27th. Also remember Hopia’s other exhibition at Malmitalo Gallery!
