Kirjallisuustieteessä käytetään myyttitutkimuksessa alun perin kehitettyä termiä arkkityyppi sellaisista asioista, hahmoista ja käsitteistä, jotka ovat jollain tavalla yleismaallisia ja yleisinhimillisiä. Arkkityypit ovat symboleja, joiden merkitykset kaikkien ihmisten ajatellaan ymmärtävän kollektiivisen piilotajunnan kautta. Esimerkiksi viettelevän ja pahan naisen arkkityyppi on yleinen monissa myyteissä ja tarinoissa. Jotkut kirjallisuudentutkijat ja psykologit uskovat, että tarinoiden arkkityyppisten kuvien kautta ihmiset käsittelevät tunteitaan ja kokemuksiaan alitajuisesti.
Kenotyyppi, ”uuskuva” (new form) on uudempi taiteentutkimuksen käsite. Sillä tarkoitetaan motiivia, jolla ei ole myyttien ja historian painolastia, vaan joka välittää uusia merkityksiä. Kenotyypit liittyvät moderniin ja nykykulttuuriin. Lastenkirjallisuudessa kenotyyppejä ovat esimerkiksi metrojuna tai tietokone.
Ikea on kenotyyppi erityisesti nykyelokuvassa ja tv-sarjoissa. Mieleeni tulee useita esimerkkejä. Serranon perhe -sarjan hahmojen asunnot on sisustettu Ikean kalusteilla; 500 Days of Summer -elokuvan pääpari leikkii Ikeassa kotia. Kohtauksessa on ironinen sävy: Ikean keittiömaailma liitetään leikissä 50-lukulaiseen yhdysvaltalaiseen lähiönukkekotielämään.
Veitikkamaisesti Ikeassa - Puckish behaviour at Ikea
Fight Club -kirjan ja elokuvan päähenkilö liittää Ikean keskiluokkaiseen tylsämielisyyteen suorasukaisemmin: “And I wasn’t the only slave to my nesting instinct. The people I know who used to sit in the bathroom with pornography, now they sit in the bathroom with their IKEA furniture catalogue.”
Ikea on kenotyyppinä kiinnostava, sillä yhtiöön ja sen edustamiin arvoihin suhtaudutaan ristiriitaisesti. Ikeaan liittyy käsityksiä turvallisuudentunteesta, käytännöllisyydestä, pohjoismaisesta tehokkuudesta ja kuluttajien tasa-arvoisuuden lisääntymisestä, mutta myös kertakäyttökulttuuria, hikipajoja ja keskiluokkaista tasapäisyyttä koskevaa kritiikkiä.
Ikea on myös globaali kenotyyppi. Mutta jaetaanko sen merkitykset yhteisesti? Kun ruotsalainen, saudiarabialainen ja yhdysvaltalainen tunnistavat Ikean tuotteen elokuvasta, ajattelevatko ja kokevatko he samaa?
Tuttu sohva - Familiar couch
In literary theory the term archetype, that has its origin in the study of myths, is used to define things, characters and concepts that are in some way universal and mutual to all humans. Archetypes are symbols which meanings all humans are considered to understand through universal subconscious. For example, the archetype of evil woman as a seducer is typical to many myths and stories. Some literary scholars and psychologists believe that people subconsciously deal with their emotions and experiences as they meet with these archetypal images.
Newer term in art research is kenotype, the so-called new form. The term is used to define motifs that don’t carry the weight of myths and history with them, but have other meanings instead. Kenotypes are related to modern and contemporary culture. In children’s literature, for example, the subway and computer can be understood as kenotypes.
Ikea is a kenotype especially in contemporary cinema and television. I can recall many cases. In Serrano’s Family the characters’ apartments are furnished with Ikea. In the movie 500 Days of Summer the couple plays home in Ikea. The episode is ironic: Ikea’s kitchen world is connected in the play with American sub-urban dollhouse life of the fifties.
In the novel and movie Fight Club the protagonist associates Ikea straightforwardly with bourgeois obtuseness: “And I wasn’t the only slave to my nesting instinct. The people I know who used to sit in the bathroom with pornography, now they sit in the bathroom with their IKEA furniture catalogue.”
Ikea is an interesting kenotype because there are many contradictory attitudes towards the company. Some associate Ikea with safety, practicality, Northern European efficiency, and see it as a contributor to the equality of consumers. Other criticise it for representing disposal culture, sweatshops and middle-class tediousness.
Ikea is also a global kenotype. But are the meanings of it shared universally? When a Swedish, Saudi Arabian and American recognize an Ikea product in a movie, do they think and feel the same?
